I came out of the womb waving red lipstick.-Rose McGowan

Synttäreihin on enää vajaat kaksi kuukautta, pienimuotoinen juhlapaniikki ja aikuisen vastuun paha Darth Vader jo hönkii niskaan ja pitäs tietää mitä haluaa lahjaksi ja ja ja HUI. Noh, myönnettäköön suoraan että likipitäen aina joudun pettymään kun saan lahjoja. Kuulostanko kusipäältä? No minäpäs selitän asiani laidan ennen kuin alatte motkottaa mitään epämäärästä siellä kotosalla!

Minä yleensä olen melkoisen selkeä mitä haluan lahjaksi. Minä sanon suoraan mitä tarvitsen ja mitä tahdon. Tänä vuonna turhauduin koko teemaan ja sanoin kaikille että tuokaa mulle pussi jauhoja ja paketti kuivahiivaa niin meikäläinen on tyytyväinen. Ja se pitää edelleenkin paikkansa. Olen kova leipomaan ja laittamaan ruokaan ja perustarpeet niinkuin hiiva, jauhot, sokeri ja suola tuntuvat aina olevan loppumaan päin. Sanoin myös että älkää ostako mulle helyjä, kerta en niillä mitään tee. Minulta löytyy kaksi kolme neljä luottokaulakorua joita  tykkään käytellä and that's it. Jos haluan uuden kaulakorun, minä hankin sellaisen. Vaatteita minulle on ihan turha ruveta lappaamaan, niitä on jo ennestään vino pino eikä uusille ole tarvetta, kiitos vain. Mutta eräs asia jonka sanoin olisi pitänyt soittaa kelloja minut tuntevien päässä niinku sitten samantien kun se mun kieleltäni vierähti: "Mä en tarvitse enkä halua uusia meikkejä, ostan ne mieluummin itse". Now THAT my friend, is pure bullshit!

Kommentti rajoittui lähinnä silmämeikkeihin, ei ole mitään jänniä luomivärejä josta jaksaisi kiinnostaa ja muutenkin sillä saralla on inspis vähän hukassa MUTTA huulipunia tartten aina. Siis ihan koko ajan. Joten ensi kerralla kun ryhdyn puhumaan apulantaa ja väitän etten tartte uusia meikkejä, you slap me in da face and say: BITCH! we go buy you a lipstick!!

Eiköhän mennä sit itse businekseen!
Tällä hetkellä mun päähän mahtuu vain ja ainoastaan kesä ja älyttömät meikkisävärit, joten jokanen alla listatuista väreistä on enemmän tai vähemmän semmoisia mitä ei joka rouvan naamalla komeile. HAH! Siinäpä se ero piilee!

LIPSTICK NUMERO UNO:

Tämän mä tahdon. Kuvassa on swatchattuna Lime Crimen Serpentina. Kaikki joskus mun blogia edes etäisesti vilkaisseet tietänee että mulle LC on big no no eikä se tässäkään ole poikkeus. Tykkään silti sävystä aivan älyttömän paljon aja toivonkin että jos jokin yhtä edullinen vaihtoehto löytyy, huikatkaa! Sillä tumman vihreät frost punat ovat juuri nyt se ah niin ihana asia!<3

MY EYES ARE WIDE LIKE CHERRY PIES:

Mmmmm.... <3 Klassikko punainen tuskin tarvitsee sen suurempia esittelyjä. mutta hieman päivitystä se kyllä kaipaisi. Tummempi, punkkuisempi sävy ja ripaus glitteriä, eiköhän se sillä piristy!

GOLDIECOCKS:

Omistan kyllä Macin Bronze Shimmerin, mutta se ei riitä minun vaativaan makuuni. Ei ole riittävän intensiivinen pigmentti, enkä ole vielä keksinyt miten sen saisin yhtä kirkkaaksi huulilla kuin kämmenselällä. Joten, jos oikein lykästäisi ja löytyisi jotain suorastaan magneettista intenssiä raikuva kultainen huulipuikko, niin sanokaa saman tien! #thiskindofgoldenshower5ever 

BACK IN BLACK:

Jokos se Saksan uljas lippu (red, gold, black) täällä blogin huulipunain värijärjetyksessä liehuu? En oo varma mutta vois se niinkin olla. Anycase! Uudelle mustalle huulipunalle löytyisi luonnollisesti tarvetta kun vanha loppuu. Musta on yksi sekä perusvaatetuksen että arkimeikkauksen kulmakiviä, ainakin omassa pussissani, joten luonnollisesti yhtä tummissa tunnelmissa mennään huulimeikkiinkin! Haloo maailma, lisää hiiltä huulille!

DEVIL AND THE DEEP BLUE SEA:

Seraava kesän yllättäjä onnnnnnnn: SININEN! Kyllä. Olen jo melkoisen pitkään himoillut erisorttisia sinisia huulipunia ja vannonut ne joskus vielä saavani. Damn it. Siinä vaiheessa kun olen kokoelmaani tyytyväinen niin sävyjä lienee melkoinen määrä, mutta tällä hetkellä ykkös sininen on tämä mikä tässä kuvassa nyt keikkuu. Aivan mieletön sävy, kerta kaikkisesti!<3

Nomutta hei Tähän mä lopettelen mun huulipunapostaukseni ja sanon kaikille  hyvät yöt! Kauniita unia ja huulipunan kuvia ja koitetaan tsemittää tää karmee räntänen kevät läpi hamstraamalla väriä elämään puna kerrallaan, eiks yasss?? ;) MUAH.<3

"To look good in the water you have to pick the right swimsuit. I own close to 500."-Amanda Beard

Allekirjoittanut komppaa lainattua vahvasti! Uimapuvut ja uintivarusteet ovat vain jatkoa kuivalla maalla tolimitettuihin oman elämän runway-näytöksiin, joten parempi siis näyttää hyvältä!

Kauneus lähtee aina ihmisestä itsestään ja siitä miten itseään kantaa, joten parempi hankkia sellainen uimapuku jossa itse tuntee olonsa  mukavaksi. Itse suosin one piece-mallisia, "porttisia" uimapukuja ilman turhia härveleitä tahi rimpsuja. Kuosi/väri taas saa olla villikin, sitä en pane pahakseni lainkaan. 

Koska olen hiljattain innostunut uinnista treenimielessä, on uikkareista tulleet ajankohtainen aihe. Treenatessa käytän ihan perus mustaa one piece-uimapukua jonka ostin Stadiumista viime marraskuussa, mutta kun kevät jo hiljalleen häämöttää ja kesä sen mukana, en malta olla pohtimatta tulevan kesän uimapukumuotia. Päätin listata omat TOP 10 uimapukuvalintani ihan  vaikka vain inspiraatioksi teille kaikille jotka jo haikailette järveen. Muistakaahan kaikki: UIMAPUKUUN VOI PUKEUTUA KUKA TAHANSA JOKA NIIN TAHTOO TEHDÄ! KUNHAN ITSESTÄ TUNTUU HYVÄLTÄ! Niin että ne joidenka mielestä uimapukuihin voivat ahtaa itsensä vain hoikat ihmiset, noh, olkaa hyvä ja menkää itseenne. Amen.

Aloitetaas hassusti countdown 10:stä alaspäin!

Numero 10: Uimapuvun avulla ajatuksen siivin kohti Las Vegasin kimmellystä!

Numero 10: Rähmäkäpälä!

Numero 8: Perus synkkä, mutta myös sporttinen vaihtoehto! 

Numero 7: Kovin kivasti klassikossa!

Numero 6: Esittele kesäkuntoon kiristetyt lihaksesi! Kirjaimellisesti.

Numero 5: Säteilevä show stopper!

Numero 4: Walking Dead!

Numero 4: Viattomasti veteen lempeän sävyisissä Liisa-uikkareissa!

'

Numero 3: Seksikkäästi särmää! Kertakaikkiaan... <3

Numero 2: Hurmaavan Alphonse Muchan muusana!

Numero 1: Simppelisti suosikki!<3

Siinä olivat minun kymmenen henkilökohtaista suosikkiani! En malta odottaa että kesä tulee ja pääsen vetämään uudet uikkarit yllenni ja eikun UIMAAN!<3

The criminally cruel face behind Lime Crime

Olen jo pitkään pyöritellyt mielessä Lime Crime kimppatilausta mutta parin sattuman kautta päädyinkin punnitsemaan päätöstäni uudelleen...
Satuin ihan sattumalta törmäämään kauneusblogaaja Saara Sarvaksen artikkeliin Lime Crimestä jonka kommenttiosiosta löytyi parikin erittäin vakavaa varoituksen sanaa:

Lime Crime lipsticks

Vierailija 1: "Eiii! Pysy kaukana LimeCrimestä.. Doe Deere = selkään puukottava bitch.
Kokeile Morgana Cryptoriaa huulipunien suhteen, ja Sugarpilliä upeiden kirkkaiden luomivärien suhteen.."

Vierailija 2: "Peesaan kyllä ensimmäistä kommentoijaa, Doe Deere aka mikä venäläinen onkaan, on rypenyt vaikka missä "skandaaleissa", oli kyse sitten vaatteidenmyynnistä, muiden ihmisten kusettamisesta tai esim siitä, että muija myy vain uudelleenpakattuja tukusta ostettuja valmisjauheita. Todellakin originaalimpia on Sugarpillillä luomarit, ja jos Lime Crimen värejä haluaa, niin googlailee sitten sitä mistä tyyppi ne omat uudelleenpakatut värinsä tilasi. (Sieltä pystyy siis kuluttajakin tilaamaan tyyliin triplasti halvemmalla mitä Lime Crimen värit maksaa. Ja mitä huulipuniin tulee: Kuivattavia, huonopigmenttisiä (mainosti, että yksi stroke riittää peittävään lopputulokseen, mutta oikeasti useimmissa väreisä vaatii sen 3-4 vetoa)...

MUTTA jos haluaa Lime Crimea tukea kaikesta huolimatta (maine menee ostajillakin... sori vaan) niin kyllä toimittaa Suomneen, postarit eivät ole kovin kalliit edes."

"Vierailija nro 2 peesaa myös vierailija nro 3:sta! Tuon unohdinkin tosiaan mainita, että Lime Crime on uhkaillut useampaa bloggaria oikeustoimilla yms. jos ei "huonot" arviot poistu bittiavaruudesta (as if tuollainen jälkisensuuri edes toimisi) tai muutu positiivisiksi, anteeksipyyntöjen kera, tietenkin.

Ja tätä sama shaibaa tämä lc:n perustaja harrasti jo ennen kuin LC oli olemassakaan.

Googlaamalla Lime Crime scam, Doe Deere scam yms niin voipi vähän laajentua näkökulma. Tietysti, jos meikeissä on tärkeintä se, että ne on kivoja, kivoissa purkeissa ja söpöjä, välittämättä muuten puljun taustoista ja etenkin pitäjän taustoista niin.. Ei kai sille minkään voi. Itse ainakin äänestänyt olen jaloillani."

Aika rankkaa tekstiä vai mitä sanotte? Itse ainakin järkytyin pahanpäiväisesti lukiessani noita kommentteja. Lime Crime oli minulle vielä pari vuotta sitten täysin tuntematon merkki ja silloinkun siitä ensimmäisen kerran sain tietää, en ollut niinkään kiinnostunut, Satunnaiset tuotteiden pakkaukset pistivät silmään mutta kotimaisten bloggaajien tekemät swatchit eivät olleet riittävä vakuutus laadusta. Myöhemmin kun Lime Crime lanseerasi uusia velvetine huulipunia joiden luvattiin olevan "kiss proof" ja kestävän syömisen sekä juomisenkin ongelmitta, mielenkiintoni heräsi. Huomasin myös sävyvalikoiman kasvaneen ja ryhdyin seuraamaan LC:tä tarkemmin, haaveillen ihanista huulipunista ja velvetineistä. 

Sittenmmin LC: lanseerasi uuden velvetine-sävyn nimeltään Cashmere. Ihastuin sävyyn samoin tein kun sen näin ja jäin innolla odottamaan että saisin omani. Mutta sitten tulivat swatchit...

Tässä  on vain pari esimerkkiä siitä miten pelkästään huulipunan sävy muuttuu ylettömästi eri käyttäjillä ja kuinka kuivattava onkaan LC:n huulipunien ja velvetinejen formula. Petyin kertakaikkisesti selailtuani läpi swatcheja. Useimpien ihmisten huulet näyttävät kuivilta ja rohtuneilta, väri ei ilmeisesti levity kunnolla ja laatu/ulosanti on epätasaista, Eivätkä ikävyydet jää suinkaan tähän! Sain lopulta käsiini pari melkoisen kattavaa postausta LC:n todellisesta luonteesta. päätin että kansallisvelvollisuuteni on jakaa tämä tieto mahdollisimman monelle eteenpäin jotta ihmiset tilatessaan voisivat olla tietoisia mahdollisista riskeistä ja siitä ketä tukevat.

Lime Crime: Beneath the glitter
Lime Crime: So ordinary it should be illegal
Doe Deere & Lime Crime: A Sordid History
Alkuperäinen postaus joka johti uhkailuun lakisyytteellä...

Postauksen pointtina ei ole mustamaalata kyseistä meikkibrändiä tai sen perustajaa, vaan levittää tietoutta. Aion itse jatkossa harkita hyvin vakavasti ennen kuin hankin heidän tuotteitaan. En ole siis henkilökohtaisesti koekillut ainuttakaan tuotetta VIELÄ mutta näiden kirjoitusten jälkeen suhtaudun pelkkään ajatukseenkin jo varauksella.

Loppujen lopuksi jokainen meistä tekee itse omat päätöksensä, mutta yksi asia on varma: oma pettymykseni oli erittäin suuri. Kauniista imagosta ja hyvästä brändäyksestä huolimatta tuotteet ovat aina se joka loppupeleissä ratkaisee. Siksi aion tasaarvoisuuden nimissä hankkia itselleni muutaman tuotteen eri kategorioista ja tehdä niistä kattava postaus oman mielipiteeni pohjalta. Tietoutta saa ja pitää jakaa!

"I'm not making art, I'm making sushi."-Masaharu Morimoto

Tänään poikettiin pitkästä aikaa yhdessä kantapaikoistamme, Watamissa. Muistan kun Watami ensimmäisen kerran tuli Tampereelle jo jonkin aikaa sitten ja japanilainen ruoka oli minulle silloin vielä kohtalaisen uusi tuttavuus. Perus katsudonit, kasviscurryt, ramenit, udonit ja yakisobat nyt olivat kohtalaisen tuttua kauraa, mutta sushia en syönyt vielä säännöllisesti. Suurimmat vaikuttajat lienivät ravintoloiden nihkeä määrä/tarjota ja ällistyttävän suolainen hinta.

Watami toi kuitenkin uusia tuulia japanilaisen ruoan ystäville joten päätin kaapata Roosan kainalooni käykä koettamassa. Lähdimme Watamista aina ähkystä puhisten ja erittäin tyytyväisinä tarjontaan. Sittemmin laatu on valitettavasti laskenut siinä missä palvelun tahti on nopeutunut. Kuvioihin ovat tulleet erilaiset friteeratut lämpimät ruoat ja buffeet, jotka kyllä hintansa ja mutkattomuutensa puolesta vetävät varmasti kiireisiä ruokailijoita puoleensa pilvin pimein, mutta kaipaan vanhan Watamin laatua ja tarkkuutta siitäkin huolimatta että se sulkisi pois edullisemman buffeen.
Tänään päätimme kuitenkin poiketa illastamassa Watamissa, olihan viime kerrasta jo aikaa.




Aloittelimme herkullisella lohi-misokeitolla. Keitto toimi kieltämättä paremmin kuin odotin joten sinänsä ihan positiivinen kokeilu, mutta myönnettäköön että perinteinen tofuinen versio keitosta toimiin minun mielestäni paremmin. Keitto oli kuitenkin pidetty mukavan simppelinä ja maku oli kaikin tavoin kohdillaan!

Seuraavaksi eteemme kannettiin kauniisti aseteltua lohisashimia! Kyseinen ruokalaji kaikessa yksinkertaisuudessaan oli koko illan paras. Annokset olivat suussa sulavia ja esillepano oli todella viehättävä! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Viimeinen ruokalajimme oli sushilajitelma joka sisälsi tonnikala-, kananmuna-, tonnikala-, valkokala- ja katkarapunigirejä. Valitettavasti sushi oli pettymys. Riisi oli maustettu turhan voimakkaasti eivätkä maut harmoisoineet toistensa kanssa sujuvasti. Valkokalan, katkaravun ja tonnikalan päälle oli lisätty tuoretta tilliä tai kurkkua ja jonkin sortin majoneesia joka peitti kalan maun lähes kokonaan. Ainoa plussa oli että inkivääriä ja wasabia oli reilusti mutta siihen se jäi.

Lopeteltiin ilta sitten Keskustorin koffarilla jälkkärikaakaoiden parissa ja lähdettiin sitten aika piakkoin kotia kohti. Kokonaiskokemus oli kohtalainen, palvelu varsin sujuvaa ja jälkimaku aika mitäänsanomaton. Buffeeta uskallan suositella jos ei ole turhan tarkka ruokansa autenttisuudesta mutta a la carte oli kyllä nyt pienoinen pettymys. 2/5, olis voinu mennä huonomminkin.

“What’s the halfway point on a burrito called? Sadness.”-Jarod Kintz

Olen samaa mieltä. Minä todellakin elän syödäkseni eikä toisin päin, ja viime aikoina olen erityisesti himoinnut meksikolaista ruokaa. Siispä, kun pikkunälkä iski niin eiköhän me Roosan kanssa syöksytty BurritoBariin testaamaan tarjonta!


Tältä näytti meidän kattava ateriamme! Kaksi burritoa omavalintaisilla täytteillä ja kun kerran terveelle linjalle lähdettiin niin päädyttiin ruokajuomiksi valitsemaan vettä. Hintaa oli 9euroa/annos ja burritolla riitti kokoa kyllä sen verran ettei meistä kumpikaan jaksanut sitä kokonaisuudessaan syödä. Oli myös sen verran sotkuinen systeemi ettei kyllä otettu edes jämiä mukaan vaan jouti sitten bioon se vähä mitä jäi.

Maku, ikävä kyllä, oli pettymys. Burriton pohja oli tehty spelttijauhoihin eikä muita vaihtoehtoja nimenomaan burrito pohjaksi löytynyt. Jäin kaipaamaan autenttisen maissi- tai vehnäpohjan perään, sillä ensinnäkin pohja oli kaikin puolin epäsopiva ja mauton, mutta myös niin "epäjoustava" että se mureni syliin koko laitos kun sitä kerran, kaksi haukkasit.
Omaan burritooni otin salaattia, marinoitua punasipulia (joka oli todella kanelista ja makeaa, ei lainkaan hapanta mitä toivoin), karitsa bolognesea, talon guacamolea, riisiä ja kuivia mausteita. Roosan pötköstä löytyi nyhtöpossua, marinoituja minitomaatteja, riisiä, juustoa, salaattia ja kuivia mausteita. Täytyy myöntää että Roosa veti nyt pidemmän korren tässä testissä, vaikkei sekään oikein vakuuttanut...

Täytevalikoima oli ahdistavan suppea ja jotenkin... kummallinen. Kaikki oli niin sekavaa että vielä tänäkin päivänä yritän miettiä mitä hittoa minä sinne burritooni oikein pyysin. Kaikki oli enemmän tai vähemmän tulista joten miedon ystäville en suosittele. Jäin kaipaamaan autenttisempia makuja, maissia, avocadoa, papuja etc. Muita lisukevaihtoehtoja ilmeisesti löytyi mutten minä niistäkään oikein saanut selvää että mihin helkkariin mikäkin meni. Roosa onistui summaamaan melko hyvin valikoiman puutteellisuuden: "Mä perustan ite jonkun burritomestan ja jos et sieltä löydä jotakin täytettä niin sitä sä et tartte koska et ees tiedä et sellasta olis olemassa!"

BurritoBarista jäi sotkuinen ja sekava muisto ja menee luultavasti hyvän aikaa ennen kuin sinne eksyn uudestaan. 1/5, en tykkää.

“Dreams, if they're any good, are always a little bit crazy. ”-Ray Charles

Omistan tämän postauksen kaikille kanssahaaveilijoille, olivat haavet pieniä tai suuria, ne ovat elintärkeitä.

Minulla on melko tavallisia unelmia... Tahdon mennä naimisiin. Tahdon perustaa oman pienen perheeni. Lapsia en voi saada, mutta se ei minua lannista. Tahdon luovan ja älykkään miehen. Muusikon, jonka musiikki koskettaa miljoonia. Hän on maailman ihmeellisin olento.

Tahdon oman asunnon Tokion keskustasta. Tahdon korkeat ikkunat joista talven harmaa valo tihkuu sisään ja kesäisin kultainen ilta-aurinko pisaroi lasin läpi minun maailmaani; maailmaan joka on tupaten täynnä musiikkia. Tahdon seinille tauluja mitä eriskummallisia ja valtavan suuren valkean pianon keskelle asuntoani. Tahdon oman pienen yksityiskirjastoni jonka hyllyt ulottuvat kattoon asti. Tahdon vinot pinot nuotteja ja sävellyksiä ympärilleni. Tahdon haudata itseni kauniisin asioihin!

Tahdon valtaisan viinikaapin. Ja paljon astioita joita en koskaan käytä. Tahdon valtavan vaatehuneen täynnä mitä satumaisempia luomuksia! Tahdon kokea Tokiolaisen Joulun ja Uuden Vuoden, tahdon kokea Kirsikankukat! Tahdon lähteä maaseudulle kesän festivaalien ajaksi ja Okinawan rannoille uimaan. Ja tahdon Syksyn... Kauniin, liekehtivän Syksyn. Tahdon kirkkaana kirpeänä päivänä katsoa ulos ikkunastani ja nähdä Hime Fujin häämöttävän kaukaisuudessa. Niiaan sirosti, toivotan Prinsessalle hyvää huomenta ja riennän matkoihini...

Minä tahdon elämän joka on täynnä rakkautta ja ruokaa! Tahdon istua myöhään illalla izakayojen tiskillä juopuneiden ukkojen juorutessa. Tahdon syödä tuoretta tonnikalaa Tsukijin torilla, tahdon tuntea vihreän teen rauhoittavan tuoksun ja upottaa puikkoni pullean, valkean riisin sekaan.

Ha, ja taas mennään! Voin hypätä junaan ja ajaa kauas... Kauas, kauas pois... Vilkutan teille ikkunasta! Mihin mahdan seuraavaksi päätyä...?

Eläkää! Tämä on teidän vuotenne!