Omistan tämän postauksen kaikille kanssahaaveilijoille, olivat haavet pieniä tai suuria, ne ovat elintärkeitä.
Minulla on melko tavallisia unelmia... Tahdon mennä naimisiin. Tahdon perustaa oman pienen perheeni. Lapsia en voi saada, mutta se ei minua lannista. Tahdon luovan ja älykkään miehen. Muusikon, jonka musiikki koskettaa miljoonia. Hän on maailman ihmeellisin olento.
Tahdon oman asunnon Tokion keskustasta. Tahdon korkeat ikkunat joista talven harmaa valo tihkuu sisään ja kesäisin kultainen ilta-aurinko pisaroi lasin läpi minun maailmaani; maailmaan joka on tupaten täynnä musiikkia. Tahdon seinille tauluja mitä eriskummallisia ja valtavan suuren valkean pianon keskelle asuntoani. Tahdon oman pienen yksityiskirjastoni jonka hyllyt ulottuvat kattoon asti. Tahdon vinot pinot nuotteja ja sävellyksiä ympärilleni. Tahdon haudata itseni kauniisin asioihin!
Tahdon valtaisan viinikaapin. Ja paljon astioita joita en koskaan käytä. Tahdon valtavan vaatehuneen täynnä mitä satumaisempia luomuksia! Tahdon kokea Tokiolaisen Joulun ja Uuden Vuoden, tahdon kokea Kirsikankukat! Tahdon lähteä maaseudulle kesän festivaalien ajaksi ja Okinawan rannoille uimaan. Ja tahdon Syksyn... Kauniin, liekehtivän Syksyn. Tahdon kirkkaana kirpeänä päivänä katsoa ulos ikkunastani ja nähdä Hime Fujin häämöttävän kaukaisuudessa. Niiaan sirosti, toivotan Prinsessalle hyvää huomenta ja riennän matkoihini...
Minä tahdon elämän joka on täynnä rakkautta ja ruokaa! Tahdon istua myöhään illalla izakayojen tiskillä juopuneiden ukkojen juorutessa. Tahdon syödä tuoretta tonnikalaa Tsukijin torilla, tahdon tuntea vihreän teen rauhoittavan tuoksun ja upottaa puikkoni pullean, valkean riisin sekaan.
Ha, ja taas mennään! Voin hypätä junaan ja ajaa kauas... Kauas, kauas pois... Vilkutan teille ikkunasta! Mihin mahdan seuraavaksi päätyä...?
Eläkää! Tämä on teidän vuotenne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti