"I'm not making art, I'm making sushi."-Masaharu Morimoto

Tänään poikettiin pitkästä aikaa yhdessä kantapaikoistamme, Watamissa. Muistan kun Watami ensimmäisen kerran tuli Tampereelle jo jonkin aikaa sitten ja japanilainen ruoka oli minulle silloin vielä kohtalaisen uusi tuttavuus. Perus katsudonit, kasviscurryt, ramenit, udonit ja yakisobat nyt olivat kohtalaisen tuttua kauraa, mutta sushia en syönyt vielä säännöllisesti. Suurimmat vaikuttajat lienivät ravintoloiden nihkeä määrä/tarjota ja ällistyttävän suolainen hinta.

Watami toi kuitenkin uusia tuulia japanilaisen ruoan ystäville joten päätin kaapata Roosan kainalooni käykä koettamassa. Lähdimme Watamista aina ähkystä puhisten ja erittäin tyytyväisinä tarjontaan. Sittemmin laatu on valitettavasti laskenut siinä missä palvelun tahti on nopeutunut. Kuvioihin ovat tulleet erilaiset friteeratut lämpimät ruoat ja buffeet, jotka kyllä hintansa ja mutkattomuutensa puolesta vetävät varmasti kiireisiä ruokailijoita puoleensa pilvin pimein, mutta kaipaan vanhan Watamin laatua ja tarkkuutta siitäkin huolimatta että se sulkisi pois edullisemman buffeen.
Tänään päätimme kuitenkin poiketa illastamassa Watamissa, olihan viime kerrasta jo aikaa.




Aloittelimme herkullisella lohi-misokeitolla. Keitto toimi kieltämättä paremmin kuin odotin joten sinänsä ihan positiivinen kokeilu, mutta myönnettäköön että perinteinen tofuinen versio keitosta toimiin minun mielestäni paremmin. Keitto oli kuitenkin pidetty mukavan simppelinä ja maku oli kaikin tavoin kohdillaan!

Seuraavaksi eteemme kannettiin kauniisti aseteltua lohisashimia! Kyseinen ruokalaji kaikessa yksinkertaisuudessaan oli koko illan paras. Annokset olivat suussa sulavia ja esillepano oli todella viehättävä! Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan!

Viimeinen ruokalajimme oli sushilajitelma joka sisälsi tonnikala-, kananmuna-, tonnikala-, valkokala- ja katkarapunigirejä. Valitettavasti sushi oli pettymys. Riisi oli maustettu turhan voimakkaasti eivätkä maut harmoisoineet toistensa kanssa sujuvasti. Valkokalan, katkaravun ja tonnikalan päälle oli lisätty tuoretta tilliä tai kurkkua ja jonkin sortin majoneesia joka peitti kalan maun lähes kokonaan. Ainoa plussa oli että inkivääriä ja wasabia oli reilusti mutta siihen se jäi.

Lopeteltiin ilta sitten Keskustorin koffarilla jälkkärikaakaoiden parissa ja lähdettiin sitten aika piakkoin kotia kohti. Kokonaiskokemus oli kohtalainen, palvelu varsin sujuvaa ja jälkimaku aika mitäänsanomaton. Buffeeta uskallan suositella jos ei ole turhan tarkka ruokansa autenttisuudesta mutta a la carte oli kyllä nyt pienoinen pettymys. 2/5, olis voinu mennä huonomminkin.