Juuri kaikkein synkimpinä ja onnettomimpina hetkinä olen oppinut muistamaan ne ihmiset jotka minua eniten ilahduttavat... Minulla on parhaita ystäviä mitä yksikään ihminen toivoa saattaa enkä suostu uskomaan että yksikään heistä, pienistä erimielisyyksistä huolimatta, tuottaisi minulle pettymystä kun tosi olisi kyseessä.
Puhuin blogissa aiemmin ystävästä jonka kanssa suunnittelen yhteistä japanin matkaa ja kielikylpyä. Hän on järkevä ja suoraviivainen johtajaluonne jonka innovatiivinen tarmo auttaa pitämään asiat selkeinä, mutta myös viihtyisinä. Itse olen ihminen joka on itsevarma mutta äärimmäisen taipuvainen kompromisseihin, joten asian punainen lanka saattaa välillä hävitä kaiken rönsyilevän tohinan keskellä. Silloin hän astuu kuvaan, läimäyttää märällä pyyhkeellä minun kärsimyksen hiostamaa naamaani ja tarjoa vastajauhettua espressoa hymyn kera. "Noniin, nyt ryhdistäydyt ja mietitään mitä sitten." Tällaisia ihmisiä pitäisi jokaisen ystäväpiiristä löytyä yksi. Huom! VAIN YKSI.
Sitten. Malliesimerkki siitä miten lähellä viha ja rakkaus ovat toisiaan. Eräs parhaista ystävistäni jonka olen tuntenut todella kauan, inhosi minua joka solullaan useita vuosia, ja voin kertoa että kyllä, tunne oli molemmin puolinen. Kun meidät kuitenkin joidenkin vuosien päästä "pakotettiin" samaan tilaan ja ja järkevään keskusteluun neutraalissa ympäristössä missä oli "something old something new something borrowed something blue", niin huomasimme etteivät eroavaisuudet meidän välillämme ammotakkaan niin laakeina kuin aluksi kuviteltiin. Hyvin pian ystävystyimme paremmin ja voin käsi Voguen september issue 2014::sta päällä sanoa että hän on varmaankin ainoa ihminen jonka kanssa voisin asua saman katon alla sekoamatta. Hän on ystävä joka tietää mitä ajattelen tai tarkoitan vaikken sitä osaisi itse sanoiksi pukea. Etsikää tällainen ystävä, älkääkä päästäkö hyppysistänne.
Minulla on myös kaksonen. Ystävä jonka kanssa olen käynyt läpi paljon samoja asioita, useimmit sen saman aikaan ja melko lailla käsitellytkin ne samalla tavalla. Pukeutumistyylimme kehittyvät liki samanlaisessa syklissä ja olemme kiinnostuneita hyvin pitkälle samoista asioista, vain hieman varioituina. Erotumme kyllä toisistamme helpostikin sillä olemme monella tapaa vastakohdat, mutta me täydennämme toisiamme. Hiljattain hänen elämässään tapahtui suuria muutoksia, jotka näennäisesti erottivat meidät individualistisemmiksi yksilöiksi ja hetken aikaa minusta tuntui että menetimme paljon niistä yhteisistä asioista jotka kuuluivat vain meidän maailmaamme. Mutta todellisuus oli, että kumpikin meistä kehittyi ja kasvoi ja että nämä olivat vain suurempia esimerkkejä niistä eroista jotka tekivät kuvatsta vain selkeämmän. Jos teillä on kaksonen, vaalikaa ja kehittäkää suhdettanne. Se on kuin cashimere huivi; likimain välttämätön, mittaamattoman kallisarvoinen, ja hyvin hoidettuna se kestää läpi elämän eikä ikinä jätä sinua pulaan!
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti