Tuhlasin tänään muutaman erittäin tarpeellisen euron erääseen erittäin tarpeettomaan kiiltäväpaperiseen naisten lehteen jota olen seurannut jo vuosi tolkulla, mutta jonka ostelusta olin pitänyt omavaltaista taukoa muutaman kuukauden verran. Sorruin kuitenkin tarjoushintojen edessä vain huomatakseni että vaikka sesonki onkin melko lailla minun näköiseni, ei se silti sammuttanut tiedonjanoani siitä mikä juuri nyt on "se juttu" tuolla suuressa kylmässä muotimaailmassa täynnä uusia tuulia ja virtauksia.
Kaikkialla lehden sivuilla näkyi virtaviivaisuutta ja symmetriaa. Vain harva linja uskaltautui rikkomaan pylväsmäisen harmonian joita nälkiintyneen näköiset mallit kantoivat yllään elengantisti kuin elävät henkarit. Kyllä, juurikin sitä mistä minä pidän, yksinkertaisuudesta, tummista sävyistä j aerikoisista materiaaleista; nahasta, satiinista, sametista. Silti, jokin minussa ei ilahtunut. Olen tottunut että muoti antaa minulle ajattelemisen aihetta, että se tuo minun eteeni kerta toisensa jälkeen uutta ja jännittävää, joskus jopa shokeeraa! Mutta ei tällä kertaa... Ainoa asia mistä järkytyin olivat talviseen juhlasesonkiin ehdotetut eläinkuosit ja kuusikymmentä luvun tyyli villeine kauluksineen. Ja ehkä hieman lahkeisiin levenevien housujen paluu, mutta mitään varsinaisen kiinnostavaa tai uutta se ei minulle antanut... kuin muodilta olisi ideat loppu!
Tai sitten... Olen kasvanut kiinni omaan "wheel of time"eni... Minun ja muodista kiinnostuneiden ystävieni luova kello tikittää jo keväässä ja kesässä, aivan niinkuin muodinkin maailmassa, ja tämän talven värit ja suuntaukset ovat meille itse kullekin jo melko selkeitä. Mutta miten ne eivät vastaa lainkaan sitä mitä näin juuri lehtien sivuilla? Olenko minä irtaantumassa jostakin joka ennen oli minulle niin tärkeää, jotakin johon käytin surutta aikaani hyvinkin paljon ja johon olen upottanut rahaa tuhansien eurojen edestä..?
Noh, olen joka tapauksessa päätökseni tehnyt j aaion seisoa sanojeni takana vaikka se tarkoittaisi pitkän suhteen päättymistä ja hiljaiseloa mitä muodin seuraamiseen tulee. Vaikka toimisin vastoin kaikkia muodin sääntöjä, aion täyttää joulunodotuksen ajan kirkkailla kylmillä väreillä jotka valaisevat vielä lumettomat illat, rauhoittua punkkulasillisen ääressä vaikka siideri olisikin sesongin ykkösjuoma ja juhlasesongin aion vain kimmeltää läpi viis veisaten eläinkuoseista ja villeistä kauluksista tai levenevistä lahkeista! Minä seuuraan omaa sykliäni... nyt ja aina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti